|
Valtio kiinnostui 1860-luvun kato- ja nälkävuosien jälkeen kotiteollisuusopetuksesta.
Kotiteollisuutta haluttiin edistää taloudellisesti merkittäväksi elinkeinoksi. Toisaalta
haluttiin myös luoda edellytykset perinteisen käsityötaidon säilymiselle ja kehittämiselle.
Paikallistason toteuttajina toimivat aluksi maanviljelysseurojen haaraosastot, myöhemmin
kotiteollisuusyhdistykset.
Suunnitelmien mukaan käsityökouluja piti perustaa lähinnä maaseudulle tilattoman väestön
käsityötaidon ja lisäansioiden parantamiseksi. Ajatuksena oli hallitsemattoman
rakennemuutoksen estäminen ja osaltaan yhteiskuntarauhan rakentaminen.
Vuosisadan vaihteessa kouluja perustettiinkin runsaasti, lähinnä kaupunkeihin,
joten tavoite tilattoman väestön kouluttamisesta ei täysin toteutunut. Suurin
opiskelijaryhmä olivat talollisten tyttäret ja pojat.
|