|
Käsityötuotteiden kilpailijoiksi nousivat siis teollisesti valmistetut tavarat,
ja koneet otettiin käyttöön vähitellen myös ammattikäsityössä. 1900-luvun
alussa alkoi esineiden arvostus muuttua. Hyvinä ominaisuuksina pidettiin
nopeaa valmistamista, edullista hintaa ja uusia tyylipiirteitä.
Tarkoituksenmukaisuus ja kestävyys saivat väistyä.
Toisaalta oltiin huolissaan
perinteisen käsityötaidon katoamisesta ja haluttiin pitää sitä vaihtoehtona
teollisen tuotannon rinnalla. Tuotannon edistämiseksi tehtiin neuvontatyötä
ja suosittiin paikallisia käsityötapoja. Käsityötuotteiden laadun
kohottamiseksi koulutetut suunnittelijat kehittivät uusia versioita
kansanomaisten mallien pohjalta. Samasta syystä suosittiin luonnonmateriaaleja.
|